Hieman on synkkä mekko kesälle, muutenkin olen vierastanut viime vuosina mustaa. Tästä kankaasta kuitenkin pidän, joskus hamstrasin kakkoslaatua metrikaupalla Marimekosta kotiin. Ja tuleehan se syksy sieltä. Uskon, että syksyllä minut näkee tämä päällä haahuilemassa työpaikan käytävillä. Tajusin yhtenä päivänä, että ennen syksyä pitäisi muutama vaatekokonaisuus olla valmiina työelämään. Neljä vuotta päälläni marinoitunut coretexpuku ei taida siistiin sisätyöhön oikein sopia.
Kuten rypyistä näkee, niin pidetty on jo. Puuvillakankaiden ompelu oli mukavaa pitkästä aikaa. Edelleen ompelukoneen ja minun yhteistyö sujuu paljon sulavammin kuin saumurini kanssa vääntäminen.
Kuten rypyistä näkee, niin pidetty on jo. Puuvillakankaiden ompelu oli mukavaa pitkästä aikaa. Edelleen ompelukoneen ja minun yhteistyö sujuu paljon sulavammin kuin saumurini kanssa vääntäminen.
Kaava: Irene kukkatunika, Ottobre women 5/2010
Musta kangas Marimekon ja pallot iinulta.
Muumihattu
Hattu valmistui ensin koossa 56. Ihmettelin ommellessa hatun isoa kokoa, mutta tyytyväisenä jatkoin eteenpäin, koska olinhan tehnyt samalla kaavalla yhden tytön suosikkihatuista. Tein valmiiksi asti ja ihmettelin, kun hattu sopii minullekin. Miehellekin nauroin, että kukaan muu ei saa samalla kaavalla näin erikokoisia hattuja aikaiseksi. KUNNES muistin, että tein viime kesänä itsellenikin lierihatun samalla kaavalla. Muovitaskun uumenista löytyi kuin löytyikin pienemmät kaavat. Hetken ajattelin laittaa hatun UFFin laatikkoon, mutta tuskin sitäkään kautta hatulle olisi löytynyt sopivan kokoista päätä. Ratkoja käteen ja purkamaan. Nyt hattu on sopiva ja helteiden mukana pääsi jo päähänkin.
Pitsit laitoin sivulle, vähän hassuun kohtaan peittämään kankaan ruttuja, jotka syntyivät kun silitin tukikankaan. Mielestäni on kivat ja sopivat hyvin hattua koristamaan.
Solmiamisnauhat lisäsin, koska kokemuksesta tiesin, että muuten hattu lentää keinuessa ja tuulessa juostessa helposti taivaalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti