onni puikoilla, epäonni uunissa

Pitkästä aikaa jotain valmista.

Hattu.

Näitä meiltä löytyy ennestään äidiltä ja tyttäriltä muutamissa variaatioissa.

Aina yhtä mukava ja selkeä tehdä ohjeesta, josta voi seurata joko kaaviota tai sanallista riviriviltä etenevää ohjetta. Reunan palmikot olen lapsilla muuttanut resoreiksi paikalla pysymisen (siis hatun, ei lapsen) varmistamiseksi.

Hieman pieni tästä tuli, mutta menköön kuopuksella ainakin tämän kevään. Kastelulla saanee puuttuvan sentin leveyteen ja syvyyteen.

Ohje:Rose Red, Ysolda

Lanka: Debbie Bliss, Rialto 4 ply

Villatakki

Hätähousu laittaa tämänkin esille, vaikka neule kaipaa mitä nähtävimmin pingotusta.

Tämä vastusteli viimeiseen saakka. Mm. eri pituiset hihat, vaikka mittasin ja olin laskevani kerroksetkin sekä lankojen päättelyn yhteydessä leikkasin neuleeseen reiän.

Lopussa kiitos seisoo. Minä ja tytär tykätään.

Malli:tiny tea leaves cardi

Lanka: shibui sock, mulberry

Lopuksi otos sieltä hellan äärestä:

Joo-o, macaronsejahan näistä piti tulla pääsiäisen väri-ilotteluksi. Käsittääkseni suurin virhe oli liian kuuma uuni. En vielä luovuta. Kuukauden päästä on kuopuksen 3-vee juhlat ja sinne yritän hioa kisakuntoani.

Onnistumisen iloa ja kankaiden pilaamista

Jo useamman vuoden olen halunnut ommella itselleni takin. Kaupasta löytyvät eivät tunnu omilta tai sitten sopivat ovat tylsän mustia. Vihdoinkin rohkenin mieleni ja lopputulokseen olen tyytyväinen. Nyt tiedän, että tuolla kaavalla tulen tekemään toisenkin takin, kankaasta, jota en ole tuhonnut.

Tämän kankaan linkosin pilalle, kun en muistanut kääntää linkousta pienemmälle. Kankaaseen jäi lukuisia valkoisia raitoja. Hyvällä mielikuvituksella voi nähdä kankaan kulumisen vintage-tyyppisenä hienona vivahteena. Ei niin hyvällä mielikuvituksella takki näyttää kuluneelta ja väärin pestyltä.

Taskut tein eteen, mutta seuraavaan laitan kaavan mukaan sauman sisään. Nämä taskut näyttävät jotenkin hhhmm... kömpelöiltä.

Kankaasta tykkään. Samoin siitä, että tämän hetkinen lempparini, murrettu keltainen sopii mielestäni takin väreihin hyvin. 

Kangas: päällimmäinen kerros canvas-kangasta Eurokankaan palalaarista, tikkivuori Kangastukusta

Kaava: Moda 4/2004

hempeää talveen

Esikoiselle takki alkusyksyyn ja talven automatkoille. Oma makuni ei ole ollenkaan näin hempeä, mutta olen jo luovuttanut vahvatahtoisen nuoren tyylilyylin valinnoille. Turhaa tehdä vaatteita, jotka ei tule käyttöön.

Hihoissa pitää ehdottamasti olla kuminauhat tai resorit. Väri pitää olla mieleinen. Kolmanneksi kauluksen pitää olla lämmin. Tämä ei toteutunut. 

Kaavassa ei ollut vuoritusta, joten säätämiseksihän se meni. Vasta ommeltuani tajusin, kuinka homma olisi pitänyt tehdä, vetoketju olisi kuulunut laittaa hupunreunukseen asti. Tuulilistan osasin kuitenkin laittaa lämmittämään. Kaulukseen pitäisi vielä keksiä jokin mukava kiinnityssysteemi. Siihen asti mennään avoimella kauluksella ja kaulahuivilla.

Neuloin takin kaveriksi siksak kaulaliinan varastosta löytyneestä babymerinosta, joka on muinoin ostettu vauvan tossuihin, mutta lankaa ei vastasyntyneen tossuihin, kuten tiedätte, paljon mene.

Vuorikangas oli pienoinen pettymys, kun olin mieltänyt pohjavärin valkoiseksi, mutta se olikin sinisen harmaa. Kankaiden yhteensopivuudesta voidaan olla montaa mieltä, mutta takki oli saatava valmiiksi ja muita tikkivuoria ei ollut kotona, joten tällä mentiin.

Valmis takki on mielestäni kiva. Takkien ompeleminen on minusta kaikista kiitollisinta. Nyt työnalla on pitkästä pitkästä aikaa takki itsellekin.

Kankaat: vakosametti tiritom, vuorikangas kankastukku

kaava: hippy style toppatakki, ottobre 6/2009, koko 110 cm
kaulahuivi: perussiksak, silmukoita 20, lankana jokin baby merino