Neulonnan nautintoa

Ihana malli, ihanampaakin pehmeämpi lanka. Onnistumisen iloa. Uusi salama, joka toistaa värit oikeina.

Malli : Driven

Lanka: Merino Worsted by Malabrigo Yarn, Titityystä

Ja sitten pakollinen valivaliosio: lankaa oli hieman naftisti, joten jäi pikkasen pieneksi. Noin hintavalta langalta olisi odottanut myös laatua, mutta ensimmäisen käyttöviikon jälkeen hihat on nyppääntyneet. Tykkään silti, paljon.

Muut tekevät koosteita menneestä vuodesta, minulla on useita töitä vielä siirtämättä tänne. Minä saan uuden vuoden kunniaksi tehtyä koosteen joulukuun ahkeroinnista.

Kaikille toivotan Onnenhetkiä vuodelle 2012 !

tip tap tip tap

Tunikoita joulunalusaikaan. Kuvien ottaminen on surkeaa valon ja mallien yhteistyökyvyttömyyden vuoksi. Tyytykäämme siis tähän. Molemmille ompelin tunikat Anemone-kaavalla (ottobre 4/09). Pituutta lisäsin 10cm, silti päästiin lähinnä puseron pituuteen. Hassun lyhyt kaava.

Tonttukangas ja viininpunainen trikoo on Fabriinasta, joulunpunainen trikoo Myllymuksuilta vuosia sitten. Pienemmän neidin puserossa resorin ja punaisen trikoonväriero ei ole ollenkaan noin suuri, mitä kuva antaa ymmärtään.



Alaosiksi molemmilla on punaiset velourhameet. Isommalla viimevuotinen pallomallinen ja pienemmälle tein uuden perushameen hieman liehuvalla helmalla ja resorivyötäröllä. Ilmeisesti jäi eilen päiväkotiin, joten kuva puuttuu.

Lankakorin vieressä on mahtava kasa valmiita töitä pingoitusta vaille valmiina. Ensimmäinen erä lapasia huopuu paraikaa pesukoneessa. Kolme lahjaompelusta tekemättä ja neljät lapaset neulomatta. Ehtii ehtii, eikö niin :)

Hidasta kehittymistä

Hitaasti kehittyy aplikointi taidot. Pahin virheeni on, että silitän kaksipuolista tukikangasta liian kauan aplikointikankaaseen, jolloin se ei enää tartu kunnolla vaatteeseen. Toinen ongelma on ompelukone, jossa ei ole paininjalanpuristuksen säätömahdollisuutta. Etenkin velourin aplikointi velourille on haastavaa ja siinä on vielä paljon opittavaa, mutta pikkuhiljaa. Paljon olisi ideoita. Korjausompelukset, joululahjat ja AIKAPULA vain hidastavat tahtoa.

Kolme mekkoa, koot 92cm, 110 cm ja 116 cm. Kaksi pienintä omille lapsille. Sovituskuvat näpsästy pikaisesti iltapalan keskellä. Hihojen resorit on tarkoitettu aluksi käännettäviksi, mutta yhteistyönsujuvoittamiseksi sitä ei kuvaushetkellä tehty :) Silti hihoista tuli hieman liian pitkät, mutta käyttöön onneksi tulivat. Tytöt itse valitsivat kuvat ja värit.

Kolmas paita on lasten serkulle synttärilahjaksi. 

Kaava: pohjana peruspaidat ottobre 1/10 pinaattitrikoopaita 92, toiset stripey trikoopusero. Alaosia on pidennetty ja levennetty.

Velourit: vaalea lila kangastukku ja aniliini tiritom

Aplikointikuvat: värityskuvia netistä

2 muijaa ja kevennys

Päiväkodin kuvaukseen oli tietysti pakko saada uudet mekot. Marimekolla oli lokakuun ajan kangasalennus, jota käytin hyväksi tämän hinnaltaan kipurajan ylittävän kankaan kanssa. Mutta on se niin ihanaa.

Liivimekot laskoksin levennetyllä alaosalla. Pienempään laitoin terenauhan kiertämään ympäriinsä. Isompaan ei enää riittänyt nauhaa, eikä kärsivällisyyttä. Näin mekoista ei myöskään tullut täysin identtiset. 

Pimeänajan kuvaus ei ole minua varten. Ylemmissä kuvissa kankaasta ei saa mitään kuvaa, eikäpä tuo mallikaan oikein erotu. Jospa joulupukki toisi uuden salaman tähän taloon.

kangas: Marimekko, muija, vuorikangas Eurokangas

kaava: ottobre 3/11, Tropical blend liivihame

napit: Tikata

Loppukevennys

Joissakin blogeissa on mietitty pallukkarahin käyttötarkoituksia. Meillä sitä käytetään välillä hattuna tanssihetkissä ;-)

Rahi on jo parhaat päivänsä nähnyt sekä yhdestä kulmasta kiinnitykset olivat kuvaushetkellä irrallaan. Mutta meillä käytössä paljon. Erinomainen piilopaikka kätköille. Yksi tyttöjen tämän hetkinen lempileikki on aarteenetsintä.

Onnistumisen iloa ja kankaiden pilaamista

Jo useamman vuoden olen halunnut ommella itselleni takin. Kaupasta löytyvät eivät tunnu omilta tai sitten sopivat ovat tylsän mustia. Vihdoinkin rohkenin mieleni ja lopputulokseen olen tyytyväinen. Nyt tiedän, että tuolla kaavalla tulen tekemään toisenkin takin, kankaasta, jota en ole tuhonnut.

Tämän kankaan linkosin pilalle, kun en muistanut kääntää linkousta pienemmälle. Kankaaseen jäi lukuisia valkoisia raitoja. Hyvällä mielikuvituksella voi nähdä kankaan kulumisen vintage-tyyppisenä hienona vivahteena. Ei niin hyvällä mielikuvituksella takki näyttää kuluneelta ja väärin pestyltä.

Taskut tein eteen, mutta seuraavaan laitan kaavan mukaan sauman sisään. Nämä taskut näyttävät jotenkin hhhmm... kömpelöiltä.

Kankaasta tykkään. Samoin siitä, että tämän hetkinen lempparini, murrettu keltainen sopii mielestäni takin väreihin hyvin. 

Kangas: päällimmäinen kerros canvas-kangasta Eurokankaan palalaarista, tikkivuori Kangastukusta

Kaava: Moda 4/2004

hempeää talveen

Esikoiselle takki alkusyksyyn ja talven automatkoille. Oma makuni ei ole ollenkaan näin hempeä, mutta olen jo luovuttanut vahvatahtoisen nuoren tyylilyylin valinnoille. Turhaa tehdä vaatteita, jotka ei tule käyttöön.

Hihoissa pitää ehdottamasti olla kuminauhat tai resorit. Väri pitää olla mieleinen. Kolmanneksi kauluksen pitää olla lämmin. Tämä ei toteutunut. 

Kaavassa ei ollut vuoritusta, joten säätämiseksihän se meni. Vasta ommeltuani tajusin, kuinka homma olisi pitänyt tehdä, vetoketju olisi kuulunut laittaa hupunreunukseen asti. Tuulilistan osasin kuitenkin laittaa lämmittämään. Kaulukseen pitäisi vielä keksiä jokin mukava kiinnityssysteemi. Siihen asti mennään avoimella kauluksella ja kaulahuivilla.

Neuloin takin kaveriksi siksak kaulaliinan varastosta löytyneestä babymerinosta, joka on muinoin ostettu vauvan tossuihin, mutta lankaa ei vastasyntyneen tossuihin, kuten tiedätte, paljon mene.

Vuorikangas oli pienoinen pettymys, kun olin mieltänyt pohjavärin valkoiseksi, mutta se olikin sinisen harmaa. Kankaiden yhteensopivuudesta voidaan olla montaa mieltä, mutta takki oli saatava valmiiksi ja muita tikkivuoria ei ollut kotona, joten tällä mentiin.

Valmis takki on mielestäni kiva. Takkien ompeleminen on minusta kaikista kiitollisinta. Nyt työnalla on pitkästä pitkästä aikaa takki itsellekin.

Kankaat: vakosametti tiritom, vuorikangas kankastukku

kaava: hippy style toppatakki, ottobre 6/2009, koko 110 cm
kaulahuivi: perussiksak, silmukoita 20, lankana jokin baby merino

Eripari raitaa

Perussukat syksyyn tiimalasikantapäällä. Neuloessa mietin, että pidänkö väreistä, mutta sukkien valmistuttua huomasin, että tykkään kovasti. Langan raidoitus näytti olevan hyvinkin epäsäännöllistä, joten en edes yrittänyt etsiä samaa aloituskohtaa molempiin sukkiin. Mielestäni näissä väreissä sukkien epäsäännöllisyys ei haittaa.

Lanka Jawoll Magic oli minulle uusi tuttavuus. Neuloessa lanka ainakin käyttäytyi varsin mukavasti. Kestävyys nähdään käytön myötä.

Haluan, että kenkien alle laitettavat sukat ovat mielummin hieman kireät kuin löysät. Näissä menin kyllä aivan rajoille siinä, että onko kyseessä kireät vai liian pienet sukat. Voi olla, että tämä hieman lyhentää käyttöikää. Voihan sitä tietysti laittaa sukat pingottumaan ja katsoa tapahtuuko venymistä.

Pingottamisen olen viime aikoina tyystin unohtanut, vaikka takaraivossa onkin tietämys sen hyödyistä :-). Muutama kolmiohuivikin tuolla on odottanut yli vuoden vuoroaan. Minäkö laiska? Yritän ryhdistäytyä, koska kohta villahuiveille on totisesti käyttöä.

Tanssiaisbambeja

Pakkohan se minunkin oli saada ihkuihanaa bambikangasta. Vanhemmalla  tytölläni on yksi lempivaate ylitse muiden, jota hän kutsuu tanssiashameeksi hulmuavan helman vuoksi. Kyseessä on Marimekon trikoinen raitamekko. Ajattelin ompelevani jotakin samantapaista. Marimekon mekossa helman runsaus on saatu laskosten avulla, minä laitoin rypytyksen framilonilla.

Mekon tein siten, että Stripey trikoopuseron (ottobre 1/10) kaavasta otin hihat. etu- ja takakappaleet leikkasin poikki n. 16 cm päästä olalta mitattuna. Tämän jälkeen leikkasin niin leveät helmaosat kuin kankaasta sain. Hieman muokkasin kappaleita alaspäin leveneviksi.

Muuten olen tyytyväinen, mutta onnistuin saumuroimaan etukappaleen ryttyyn ja venyttämään sen muodottomaksi, joten etukappaleessa on keskellä kaari. Rytyn purkamisessa syntyneen pienen reiän paikkasin silkkinauharusetilla ja napilla.

Anoppi totesi tytön nähdessään eilen aamulla, että onpa sinulla hieno uusi yöpaita :-).

Minä nautin joka tapauksessa kauniin kankaan katselemisesta.

Pipo on tehty ihan mututuntumalla. Kangas on kaksinkerroin pyöristyskohtiin saakka, joten korvat pysyvät lämpiminä. 

toistoa

Jatkan itseni toistamista. Taas.

Keväällä tein samanlaisen paidan, mutta siitä tuli esikoiselle hieman liian kapoinen, joten suosiolla siirsin sen pienemmälle neidolle. Esikoinen kuitenkin tykkäsi mallista, joka minustakin on hieno ja mukava neuloa, joten uusi vain puikoille ilmojen vaihtuessa syksyisiksi. Ainoat muutokset ensimmäiseen versioon olivat taustavärissä ja hieman lisäsin silmukoita vartalo-osaan. Kauluksessa vain kaventelin, kunnes tuntui sopivalta. Poolokaulusta, kuten alkuperäisessä mallissa on, ei suostuta missään muodossa pukemaan päälle, enkä itsekään näe, että villainen poolokaulus suhteellisen tiukan haalarikauluksen alla tuntuisi kovin mukavalta.

Pusero neulotaan alhaalta ylöspäin, hihat suoraan pyörönä. Kainaloissa liitetään yhdeksi kappaleeksi.

malli: i heart you

lanka: sandness sisu

puikot: 3

silmäongelmia ja kaameita otoksia

Ensimmäiseksi anteeksipyyntö, että kuvat ovat pimeitä ja vaatteet epämääräisesti lattialla rutussa. Yritän ottaa sovituskuvat myöhemmin.

Ompelin neidoille uudet yökkärit. Isommalle mekkomallia ja pienemmälle pyjymaa. Materiaalina käytin omia vanhoja flanellisia yöpaitoja, jotka lojuivat laatikon pohjalla. Kankaat eivät näytä hyviltä, mutta ovat kuluneet ihanan pehmeiksi.

Punaruudullisen yöpaidan olen ostanut 15 vuotta sitten New Yorkista. Edessä oli napit alas asti, eivätkä ne milloinkaan pysyneet kiinni. Olisihan sitä voinut napinläpiä pienentääkin :-)

Vaaleanpunaisen lehmäpyjaman olen ostanut Citymarketista jossakin suuren suuressa hormonihäiriössä esikoisen syntymän jälkeen. Ajattelin sen toimivan hyvin lämpöisenä imetysajan vaatteena ja jonkun verran käytinkin. Painokuvio on huonolaatuinen ja paikoin kulunut pahasti.





Silmien tekeminen oli todella tuskaista, tai ei tekeminen, mutta jäljen katseleminen. Tytöille kelpasivat ja yöpuvuissa ei muille väliäkään. Harjoiteltavaa rittää, että saisi ilmeikkäät ja symmetriset silmät. Laiskana vain ompelin kirjontajalalla sinne tänne.

Aplikaatiokuvat: värityskuvia netistä

Kaava: paidoissa Polka dot-raglanpusero ottobre 1/08, housuissa Saimi jostakin Ottobresta.

Paidoista jätin halkiot pois, kun pääntiet mahtuivat muutenkin. Kanttasin resoreilla, jotta vähän vetää kasaan super avaraa pääntietä. Hihoihin lisäsin resorit. Housuihin jouduin laittamaan taakse lisävaraa kolmion muotoisella kaitaleella, kun ei muuten mene helposti vaipan yli. Samoin vyötärölle laitoin käännettävän resorin ja sisälle kuminauhan. Ja eihän mulla tietenkään ollut valkoista resoria riittävästi, joten mustaa jouduin ottamaan avuksi.

Fiilis: mukavinta on, että muistot vaatteiden hankinta-ajoista palasivat taas mieleen, kun kankaita leikkelin. Minulla tietyt vaatteet ovat tiettyjen aikakausien symboleita ja näillä vaatekappaleilla taisi olla aivan erityinen rooli. Varmaan siitä syystä halusinkin niistä tehdä tytöille yövaatteet, vaikka vanhempi sanoi, ettei tykkää punaruutuisesta kankaasta. Ponin kanssa kuitenkin suostuu käyttämään.

Ympyrä sulkeutuu

Kun jäin neljä vuotta sitten äitiyslomalle, neuloin esikoiselle ensimmäisen villahaalarin Vihreästä Vyyhdistä ostetulla langalla. Lanka oli uskoakseni onlinien joku. Seuraava haalari neulottiin Dropsin Fabelista. Nyt viimeisenä työnä ennen paluuta kaksinkertaiselta äitiys- ja hoitovapaalta, neuloin sukat, joihin käytin jämätlangat kumpaisestakin haalarista; tai no Fabelia vielä vähän jäi.

Se onko järkevää yhdistää kahta raidoittuvaa lankaa on eri asia, mutta värikästä tuli. Perussukat koolle 28. Tiimalasikantapäällä. Meidän rinsessaa häiritsee "tavallisen" sukan kantapään reunat. Jotain ilmeisesti teen näissä aina väärin, kun ammottava reikä jää siihen kohtaan, missä päälliosan silmukat kohtaa kantapään. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan.

Kotitakki

Vanhasta Novitan paksusta langasta tein kympin puikoilla kotitakin. Ei tullut mieleinen ja lanka loppui kesken. Kotona pidän tämän talven ja sitten ensi syksynä joku ihanuus tilalle. Langan olen ostanut n. kymmenen vuotta sitten. Gradu"lomalla" neuloin ensin kolme villapaitaa ennenkuin pääsin kirjoitusvauhtiin. Purin vanhan lyhyen ja leveän version ja etsin sopivan ohjeen.

Näin jälkikäteen katsoen näkee heti, että mallissa on suuren suuri kaula-aukko. Ohjetta valitessa en tuota huomannut. Oman haasteensa antoi paksujen kappaleiden liittäminen toisiinsa kauniisti. Siinä onnistuin mielestäni hyvin. Harmitukseksi lanka loppui kesken kauluksen teon ja mielenkiinto metsästää outoihin murrettuihin sävyihin sopivaa lankaa on aika vähissä.

Minun kuvasta malli ei tule mitenkään esille, mutta ohjeen kuvista tai ravelrysta saa käsityksen. Mä tein kauluksesta puolet ja enkä ole kuvassa kääntänyt sitä, siten kuin kaulukset kuuluisi kääntää, ulospäin. Näin kaula-aukkokin pienenee ja lämmitysteho paranee :)

Mysteerilanka oli helppoakin helpompaa purkaa, eikä lanka tuntunut siitä mitenkään kärsineen, joten ehkä kolmas kerta toden sanoo ensi syksynä.

Lanka: mystinen Novita vuodelta 199?

Ohje: Rowan Anise

Kiinnitys: suurin nepparein



omaa suunnittelua

Syksyn aluksi on veljen tyttärien syntymä- ja nimipäiväputki. Lahjat ompelin niinä päivinä, kun omat lapset tutustuivat päiväkotiin. Sen jälkeen ei ompeluaikaa ole ollutkaan. Rytmin muutokset vuoksi iltaisin ei tunnu mielekkäältä aloittaa mitään muuta kuin television tuijottelua.  

  

11-vuotiaalle synttärilahjaksi suunnittelin haalarihaaremihousut. Liikkeelle lähdin color splash shortsihaalarin kaavasta. (ottobre 3/11). Jatkoin kaavaa  haaremihousuosiolla ja muokkailin yläosaa.

Kuvassa näyttävät todella hassuilta, mutta hoikan tytön päällä yllättävän mukavilta. Napinlävet tein juhlapaikalla, jotta napit tulivat oikealle paikalle. Eihän ne tarpeeksi pitkät olleet ja yläosa oli hieman lörppö ja resoriosuus liian kireä. Mutta neito tykkäsi kovasti. Laittoi heti päälle ja toivoi samanlaisia edellämainituin muutoksin pinkkinä, keltaisina, vihreinä ja turkooseina :) Yhdet lupasinkin tehdä, kun itseä harmitti niin, etteivät olleet tarpeeksi pitkät.  

Nimipäivälahjaksi lähes peruspaita. Jujuna rypytetyt hihat ja värikäs raitatrikoo.

Kuvassa näyttää vinolta, mutta ne ovat kyllä raidat, jotka menevät vinoon.

Kaava: Pale Blue Sky (ottobre 1/11), koko 152 cm.

Kankaat: Eurokangas

Kuulaita syyspäiviä!

Syyspuput

Tunikat syksyksi paksummasta neuloksesta. Muru-neuloksen kankaat ovat mielestäni aivan ihanan tuntuisia ja mukavia ommella. Hinta vain hieman kirpaisee.

Kaavaa muokkasin sen verran, että hihoihin laitoin resorit. Resoreihin laitoin reilusti pituutta lisäämään vaatteen käyttöikää. Aluksi voi taittaa kaksinkerroin. Lisäksi lisäsin taskut, kun varastoista löytyi juuri pupujen väristä kangasta.

Neidot tuntuvat itse tykkäävän siitä, että heillä on samanlaisia vaatteita (tai ainakin pienempi, joka matkii kaikessa isompaa).

Isäkään ei enää tuskaile kumpi on kummalle, kun päiväkotia varten vaatteet on nimikoitava :) Nimikointi urakan aloitin näistä mekoista, joihin ompelin heti itse tekemäni niminauhat, joihin tytöt saivat valita kuvat. Isompi valitsi kukan, mikä on hänen symboli päiväkodissakin ja pienempi taalainmaan hevosen.

kaava: Tilda trikoomekko, ottobre 6/07, koot 98 ja 110 cm

kangas: muru-neulos, rosa-matildalta, taskujen trikoo luultavasti myllymuksuilta ja resorit eurokankaasta



syyssetti

Sydämet ja pöllöjä

Joihinkin sitä vain jää jumiin. Niin minulle on käynyt pöllölapasten ja Herttojen kanssa. Isompikin jo tilasi tälle syksylle uudet lapaset kera pöllöjen ja violettien silmien.

Edellisen kerran tein Hertan puuvillalangasta ja täytyy sanoa, että villalangalla ohjeen neulonta sujui huomattavasti sutjakammin. Nähtäväksi jää onko hattu liian kutittava, tätä lankaa nyt vain sattui lanka-arkusta löytymään. Mielestäni tämän mallista hattua ei voi vuorittaa, mutta voihan sitä sitten kylmillä säillä käyttää kypärämyssyn kanssa.

malli: hertta

lanka: step

puikot: 2 ja 2,5, lapsen koko

Ihailen ihmisiä, jotka vain saavat ajatuksen uusista lapasista, ottavat lankakerän ja puikot ja kas lapaset ovat valmiit. Minulle kaikki tekemiset, niin mielekkäitä kuin ovatkin, ovat prosesseja. Jonkin aikaa mietin mielessäni, mitä seuraavaksi voisin tehdä. Sitten valitsen langat, ohjeen. Ohjeen printtaaminenkin tai etsiminen omista kätköistä voi hyvinkin kestää muutaman päivän. (Olettaen, että sillä välin on jotain muuta näprättävää).  Nii-in. Ohjeen kaipaan kaikkeen. (Koen ilman ohjetta neulomisen tällä hetkellä turhautavana, koska omat kokeilut eivät ole tuottaneet sopivan kokoisia kappaleita toviin.) Itse tekeminen sujuu yleensä varsin jouhevasti. Viimeinen ponnistus on lankojen päättely. Ponnistuksen suuruus ei ole verrannollinen pääteltävien lankojen määrään, vaan ihan homman aloittamisen tuskaa. Ja sitten viimeiset yksityiskohdat. Pari viikkoa taisi vierähtää, jotta nämä pöllöt saivat silmät :)

malli: oma, pöllökaavio (maksullinen ohje)

lanka:step

puikot 2,5; koko n.90 cm lapsi

kesän projekti

Keväällä aloitin Thermalin tekemisen, lämmikettä viileisiin kesäiltoihin. Ei valmistunut kesäksi, mutta toisaalta ei villapaitaakaan kesällä tarvittu.

Malli on suosittu (ravelryssä yli 1000 tehtyä kappaletta), mutta mutta. Ei sovi minulle. Ehkä J O S joskus saisin kroppani toiseen kuosiin, mutta toistaiseksi minuun tulee pitäytyä pitkissä, mieluusti tunikamallisissa vaatteissa. 

Tykkään väristä, neulepinnasta, kaula-aukosta. En pidä lyhyydestä.

Malli: Thermal

Lanka: Drops Alpaca, menekki 450 g, koko M

Napit: ostettu häämatkalta Honfleurista

Pari päivää olen viettänyt Ravelryn ihmemaassa ja pää pursuaa ideoita. Pahus vain, että tarve ja lankavarasto eivät kohtaa halujen kanssa. 

palluroinen

Meillekin kotiutui pallukkarahi surrur-kirjan ohjeella. Kaikki lähti liikkeelle, kun sain anopilta metrin palan pikkujäätelö-kangasta. Mietin, että mitä tästä saisi tehtyä. Näin blogeissa kivoja pallukkaraheja ja muistin vanhempieni vanhojen tyynyjen varaston. Mummilareissulta kotiutui takakontillinen vanhoja tyynyjä ja eurokankaasta löysin tuollaista paksumpaa kangasta, jossa oli melko samoja sävyjä (kuvissa värit eivät vastaa todellisuutta). Leikkaamisessa yritin olla mahdollisimman taloudellinen, mutta olisi kannattanut vähän mallailla noita päätypaloja, jotta lopputulos olisi ollut tyylikkäämpi.

Kootessa rullalanka vain räpsyi poikki. Pakko käydä ostamassa vähän paksumpaa lankaa, jolla laittaa näkyvissä olevat kulmat kiinni. (Keskustaan laitoin mustaa karhunlankaa ja se toimi hyvin.)

Rahi on osoittautunut monikäyttöiseksi. Lapset tietysti tykkäävät leikkiä sillä. Myös kiukkuiluun sopiva paikka. Voi paukuttaa täysillä (siis kämmenillä tyynyyn) ja tietysti vanhempien on mukava nostaa sen päälle jalat. Lastenhuoneeseen tämän ajattelin, mutta toistaiseksi on majaillut olohuoneessa.

Koko on meille passeli, "normaalitilassa" pallukka on saman korkuinen kuin tavallisen tuolin istumakorkeus. 

kankaat: marimekko ja eurokangas

kaava: surrur-kirja

fiilis: no, höh. Tulipa tehtyä. Odotin, ehkä parempaa tai ehkä paremmin muotonsa pitävää. Vaikka epämääräisiä kasojahan ne siellä Marimekon myymälässäkin ovat.

Outo tilanne. Ompelupöytä on aivan tyhjä. Ei ainuttakaan kesken olevaa työtä. (Lukuunottamatta yhtä laukun korjausta...) Ideoita on, mutta ne tuntuvat liian syksyisiltä tällaisina lämpöisinä päivinä.

Pitkästä aikaa

 

Jotain neulottua. Sukat. Halusin perussukat, joissa olisi jokin juju. Tämä malli sopi siihen täydellisesti. Kalajoki. Malli oli mukava tehdä, tiedä sitten kuinka muuten noudatin ohjetta.
Ensimmäiset sukat, jotka tein kolmella puikolla ja taidan jatkossa ainakin perussukat siirtyä tekemään kolmella puikolla. Samoin taitaa olla ensimmäinen kerta, kun tein ei-symmetriset kärkikavennukset ja kyllähän se istuvuutta parantaa kummasti.

Tykkään siitä, että sukat on naftit ja nämä ovat oikein passelin kokoiset. Ainoa, että lanka on jotenkin lörppöä ja neuloin vielä aivan liian paksuilla puikoilla. Eniten häiritsee löysät resorit. Pingotus voisi tehdä jotain, muttei se tuota reikää poista. Kaikkeen tottuu.

Malli: kalajoki (rav.linkki, ilmainen ohje)
lanka: Louet Gems Fingering, reilusti vajaa 100g  
puikot: 3, olisi ehdottomasti pitänyt olla 2,5 tai  2,25

Seuraavaksi aloitaan takin kympin puikoilla. Valmista pitäisi tulla nopeasti. Ompelukone on saanut olla rauhassa, huvittaisi vain neuloa ja neuloa. On syksy, ainakin minun mielessä.

kassialma iskee

Hetkeksi jäin jo koukkuun kassien tekemiseen, kunnes aloin itse kehittelemään laukkua. Idea ja visio olivat loistavat, mutta toteutus heikompi.

Ensin buttercupbag, johon löytyy linkistä ilmaiskaava. Mukava tehdä. Pikkukassiin sai hyvin kulumaan kangasjäämiä. Kaikki tarpeellinen ja pikkuneidin varavaatteetkin mahtuvat juuri ja juuri mukaan.

Kangas on Eurokankaan palalaarista ja siinä on pieniä värivirheitä, mutta minua ne eivät haittaa.

Sitten itse visioima pyöreälaukku. Laukku olisi ehdottamasti tarvinnut jykevämpää koviketta, jotta muoto olisi säilynyt. En tosin tiedä, olisiko sekään auttanut, kun siitä tuli vähän liian iso. Melkoista säätämistä, kun leikkaa vain osat summamutikassa, ilman mittaamista. Uskoisin, että ristiretkeni designerin rooliin jäi hyvin lyhyeksi ja jatkossa maksan mielelläni valmiista kaavoista. 

Kangas on aitoa retroa vanhempien kodin peruja. Toiminut koristetyynyn päällisenä.

Hihna on valmiina ostettu toiseen projektiin, joka ei saanut projektipäällikön siunausta ja jäi toteutumatta.

Nyt pakkaamaan. Puola odottaa.

viimeinen pari uunista ulos

Punahilkat käytettiin loppuun, mikäli kuosi ei enää ensi kesänä miellyttäisikään. Kangasta riitti vielä näihn mekkoihin ja yhteen neliöpipoon, josta ei ole kuvaa.

Tini vanhemmalle koossa 110/116. Mieleinen on heiluvan helmansa ansiosta. Keltainen trikoo Ikasyrilta, kuten punahilkka-kangaskin.

Nuoremmalle mekko omalla kaavalla/kaavattomuudella. (Hiha- ja pääaukkoihin mallailin neuvoa-antavasti etanamekkoa). Tuosta oman kaavan käsitteestä voisi kirjoittaa rivin, jos toisenkin. Pääaukosta tuli o- ja v-aukkojen välimuoto, ei kovin onnistunut sellainen.

Vielä itselle kesämekko, jonka tein jo alkukesästä. Jäänyt vain laittamatta tänne. Tämä tehty laittamalla lempitrikoomekko kankaan päälle. Yksivärinen mekko vaati trikookukan koristeeksi.
Kangas Lasten metsolalta.

Tässä varmaankin oli tämän kesän vaatteet. Muutamalla mekolla neidit ovat kesän tähän asti viettäneet. Esikoisella lemppari on ollut Me and I:n turkoosiperhosmekko viime vuodelta, etanamekko on ollut toinen jatkuvassa käytössä ollut vaate. Nuorempi kelpuuttaa kaikki trikoiset mekot, puuvillaiset riisutaan heti pois.

Nyt lomalle ja sitten ajatukset ja tekemiset ovatkin jo syksyssä :) Vaikka intiaanikesäkin maistuisi.