Meillekin kotiutui pallukkarahi surrur-kirjan ohjeella. Kaikki lähti liikkeelle, kun sain anopilta metrin palan pikkujäätelö-kangasta. Mietin, että mitä tästä saisi tehtyä. Näin blogeissa kivoja pallukkaraheja ja muistin vanhempieni vanhojen tyynyjen varaston. Mummilareissulta kotiutui takakontillinen vanhoja tyynyjä ja eurokankaasta löysin tuollaista paksumpaa kangasta, jossa oli melko samoja sävyjä (kuvissa värit eivät vastaa todellisuutta). Leikkaamisessa yritin olla mahdollisimman taloudellinen, mutta olisi kannattanut vähän mallailla noita päätypaloja, jotta lopputulos olisi ollut tyylikkäämpi.
Kootessa rullalanka vain räpsyi poikki. Pakko käydä ostamassa vähän paksumpaa lankaa, jolla laittaa näkyvissä olevat kulmat kiinni. (Keskustaan laitoin mustaa karhunlankaa ja se toimi hyvin.)
Rahi on osoittautunut monikäyttöiseksi. Lapset tietysti tykkäävät leikkiä sillä. Myös kiukkuiluun sopiva paikka. Voi paukuttaa täysillä (siis kämmenillä tyynyyn) ja tietysti vanhempien on mukava nostaa sen päälle jalat. Lastenhuoneeseen tämän ajattelin, mutta toistaiseksi on majaillut olohuoneessa.
Koko on meille passeli, "normaalitilassa" pallukka on saman korkuinen kuin tavallisen tuolin istumakorkeus.
kankaat: marimekko ja eurokangas
kaava: surrur-kirja
fiilis: no, höh. Tulipa tehtyä. Odotin, ehkä parempaa tai ehkä paremmin muotonsa pitävää. Vaikka epämääräisiä kasojahan ne siellä Marimekon myymälässäkin ovat.
Outo tilanne. Ompelupöytä on aivan tyhjä. Ei ainuttakaan kesken olevaa työtä. (Lukuunottamatta yhtä laukun korjausta...) Ideoita on, mutta ne tuntuvat liian syksyisiltä tällaisina lämpöisinä päivinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti