Vyölaukun paluu

Tarpeesta lähti tämäkin. Niinhän ne alkuperäiset vyölaukutkin varmaan. Puistossa olen muutamalla äidillä nähnyt vastaavanlaisia. Perjantaina taas tuskailin puhelimen, avainten ja kolikkokukkaron kanssa puistossa. Isoa laukkua, jossa lautaset yms. muut puistoruokailun vaatimat välineistöt, ei viitsisi kantaa koko ajan mukana ja kädet pitäisi olla vapaana ottamaan koppeja 2-vuotiaasta touhutytöstä, joka uskoo osaavansa tehdä kaiken, minkä isosiskonsakin.

Kerrankin voin sanoa tehneeni jotain täysin omasta päästä. Ilman kaavoja, ilman googletusta. mikä on aikamoinen saavutu ihmiselle, joka kaivaa asiaan kuin asiaan neuvot ja niksit.
Ompelin ensin pussukkaosan ja sitten vyöosan. Vyöosasta tein toiseen päähän kapenevan, jotta mahtuu menemään napinläpi-reiästä. Kiinnitys tarranauhoilla ja se on siinä. Katotaan kauanko kestää käytössä.

Pääsette samalla kurkistamaan tyylikkääseen juhannusluukkiini.

ring ring

weekender, harjoitus sellainen.

Kaavat kassiin olen ostanut jo pari vuotta sitten. Lukemani perusteella en tohtinut aikaisemmin ompeluhaastetta ottaa vastaan. Kesälle kuitenkin tarvitsin kassin, juuri tämän kokoisen. Muutaman kerran kävin Eurokankaassa etsimässä sopivaa kangasta, mutta mieluista ei löytynyt. Tarkoitus oli ostaa edulliset materiaalit, jottei harmittaisi, jos kassi jäisi puolitiehen.

Lopulta päädyin oheiseen puhelinkankaaseen, jotta sain projektin alkuun. Vaikkei se ole ollenkaan minun näköiseni. Vuoreksi laitoin lakanakangasta ja tereet tein harmaasta puuvillasta. Kassin hihnat ostiin valmiina.

Tukikankaat oli Eurokankaasta, myyjän mukaan mahdollisimman tukevia. Eivät antaneet tarpeeksi tukea, seuraavaan pitää ostaa kunnon jäykisteet. Toisaalta ompelu sujui kuin leikki vain. Paitsi vetoketju.

Olen ommellut elämäni aikana tavallisia vetoketjuja n. 5 kpl ja piilovetoketjuja moninkerroin. Alitajuntaani on sen vuoksi iskostunut ajatus siitä, että vetoketjut ommellaan mahdollisimman läheltä vetoketjua. Ja eihän se tässä toimi. Kerran purin kokonaan ja toisella kerralla osittain, mutta tikki on kaikkea muuta kuin suora ja kaunis. Kehtaan kuitenkin juuri ja juuri käyttää, siihen saakka kunnes löydän the kankaan.

Vuorta en todellakaan ommellut käsin kiinni, vaan tein vetoketjuun tuplatikkauksen, jolla kiinnitin vuoren. Syvä kumarrus niille, jotka jaksavat kiinnittää vuoren käsin.

Seuraavaa kertaa varten muistiin, että isot taskut kannattaa ommella kahtia, kuten jaanamaan blogin kommenteista luinkin. Kassi oli ainakin ilman jäykistettä helppo ommella ja ohje looginen.  

Kuvat otin kiireessä, kun piti aloittaa pakkaushommat. Koekäyttöön kassi pääsee jo tänään. Viikonloppumatkalle. Valmistui juuri ajoissa. Kuvista näkee "lörppöisyyden, kassi on typötyhjä ja valepohja ilman tukea. Kuvasta ei näe tyytyväistä omistajaa :)

Pussukka

Kangasta jäi muutama kymmen sentti ja siitä saa mukavia pussukoita tai pikkulaukkuja. Tässä ensimmäinen kummitytölle nimpparilahjaksi. Toki sisällä oli perinteisesti myös lahjakortti Nominationiin. Hipulla on loistavat ohjeet pussukan tekemiseen. Itse ei tarvitse ajatella ollenkaan. Mukavaa aivotonta ajanvietettä lasten leikkiessä jaloissa. (Ja yrittäessä pyörittää ompelekoneen ohjauspyörää tai säätää tikin pituutta tms.)       

Hattuja ja perusvaatteita

Mansikkahattu

Tykästyin tähän kaavaan paljon, suunnitteilla on vielä muutama tällainen tälle kesälle. Meidän tytöt vain tarvitsevat nauhat, jotta hatut pysyvät päässä. Ne pitää vielä lisätä.

Malli: Sunny Field kesälierikko, Ottobre 3/2010

Kangas: Iinulta pari vuotta sitten

Norsuja

Norsuhattu ei sitten kelvannutkaan. Norsut ovat täysin paitsiossa, neiti kuulemma tykkää vain pienemmistä eläimistä :) Harmi vain kun kesätakki on samaa kangasta.

Malli: Fisherman´s lierihattu, Ottobre 3/11

Kangas: Lasten Metsolasta

Shortsit vanhemmalle neidille

Koko n. 104 cm ja kangas metsolasta. Kaavan pohja jostain housuista. Tytön mielestä liian löysät.

Kukka (ostospaikka: Tikata) tunnisteeksi, jotta menevät oikein päin päälle.

Tunika

Etukappaleen rypytyksen tein pitkästä aikaa trikookankaaseen rypytyslangalla, enkä framilonilla. Ja se oli iso virhe. Melkoiset vekit sain saumuroidessa aikaiseksi. 

Pihamekkona menee hyvin, vielä ei tosin ole päälle kelpuutettu. Meidän kohta 4-vuotias on erittäin määrätietoinen pukeutuja ja aina muutama vaate nousee lempivaatteeksi, joita pidettäisiin tauotta.  

Malli: Strawberry tunika 3/08, koko 104 pituutta lisäten

Kangas: Eurokankaasta 

Hamosia

Minulle

Tällä kaavalla olen viime vuosina tehnyt kaikki hameeni, pituutta vaihdellen. Muotolaskokset ovat vain takana. Sopii hyvin pönäkälle vartalolleni. Nyt alkaa jo kyllästyttää. Etsinnässä onkin kiva kaitalehame malli. Pellava on minusta huippu materiaali kesävaatteisiin. Tätä samaa kangasta on vielä jäljellä, katsotaan ehdinkö tehdä vielä mekonkin tälle kesälle.

Tasku tarpeeksi tilava puhelimelle, avaimille ja kolikkokukkarolle. Hame on tehty siis käyttövaatteeksi kesän puistoiluja silmälläpitäen. Taskun suulle laitoin kuminauhan varmistamaan, ettei tavarat putoa.

Kaava: Suuresta käsityöstä vuodelta 2006?.
Kangas: Pellavaa Myllymuksuilta, ostettu nelisen vuotta sitten.
Kukkanauha ja -nappi: Tikata

Tytölle

Nyt olen ainakin tarpeeksi ajoissa, ompelen vaatteita jo ensi kesää silmällä pitäen. Toivoa sopii, että hame pysyy päällä ensi kesänä tai sitten täytyy syöttää ahkerasti mehujäitä ja jäätelöä. Tavoistani poiketin jopa sovitin vaatetta kerran ompelun aikana, mutta silti jäi kasvuvaraa. Tai sitten neiti hoikkeni muutaman sentin muutamassa päivässä, mutta ylhäällä hame ei pysy. 

Pakollinen pyörähdyskokeilu

Malli: Garden flowers, ottobre 1/2010, koko 104 cm. 

Kangas: vanha verho

Kukaan ei tarvitse minua tänään

Minun omapäiväni

*visiitti lanka- ja kangaskaupassa

*auringonpaistetta

*jäätelöä

*ihmettelyä keskustassa

*vaeltelua torilla

*rauhallinen kahvihetki

*neulomus ja viinilasillinen

*mieliruokaa (kotijuustoa intialaisittain)



Todellisuus oli välillä toista. Kun otin kuvaa lomapäivästäni, tuulenpuuska heivasi langan ja neulomuksen alun kukkapenkkiin. Päivällä lokki nappasi osansa jäätelöpuikosta ja kotiakin piti organisoida.

Mutta nautin, kun sain tehdä kaiken rauhassa ja omassa tahdissa ilman keskeytyksiä.

Liperit kaulaan

Hieman on synkkä mekko kesälle, muutenkin olen vierastanut viime vuosina mustaa. Tästä kankaasta kuitenkin pidän, joskus hamstrasin kakkoslaatua metrikaupalla Marimekosta kotiin. Ja tuleehan se syksy sieltä. Uskon, että syksyllä minut näkee tämä päällä haahuilemassa työpaikan käytävillä. Tajusin yhtenä päivänä, että ennen syksyä pitäisi muutama vaatekokonaisuus olla valmiina työelämään. Neljä vuotta päälläni marinoitunut coretexpuku ei taida siistiin sisätyöhön oikein sopia.
Kuten rypyistä näkee, niin pidetty on jo. Puuvillakankaiden ompelu oli mukavaa pitkästä aikaa. Edelleen ompelukoneen ja minun yhteistyö sujuu paljon sulavammin kuin saumurini kanssa vääntäminen.  

Kaava: Irene kukkatunika, Ottobre women 5/2010 

Musta kangas Marimekon ja pallot iinulta.

Muumihattu

Hattu valmistui ensin koossa 56. Ihmettelin ommellessa hatun isoa kokoa, mutta tyytyväisenä jatkoin eteenpäin, koska olinhan tehnyt samalla kaavalla yhden tytön suosikkihatuista. Tein valmiiksi asti ja ihmettelin, kun hattu sopii minullekin. Miehellekin nauroin, että kukaan muu ei saa samalla kaavalla näin erikokoisia hattuja aikaiseksi. KUNNES muistin, että tein viime kesänä itsellenikin lierihatun samalla kaavalla. Muovitaskun uumenista löytyi kuin löytyikin pienemmät kaavat. Hetken ajattelin laittaa hatun UFFin laatikkoon, mutta tuskin sitäkään kautta hatulle olisi löytynyt sopivan kokoista päätä. Ratkoja käteen ja purkamaan. Nyt hattu on sopiva ja helteiden mukana pääsi jo päähänkin.

Pitsit laitoin sivulle, vähän hassuun kohtaan peittämään kankaan ruttuja, jotka syntyivät kun silitin tukikankaan. Mielestäni on kivat ja sopivat hyvin hattua koristamaan. 

Solmiamisnauhat lisäsin, koska kokemuksesta tiesin, että muuten hattu lentää keinuessa ja tuulessa juostessa helposti taivaalle. 

Kaava: Ottobren sivuilta