Onnistumisen iloa ja kankaiden pilaamista

Jo useamman vuoden olen halunnut ommella itselleni takin. Kaupasta löytyvät eivät tunnu omilta tai sitten sopivat ovat tylsän mustia. Vihdoinkin rohkenin mieleni ja lopputulokseen olen tyytyväinen. Nyt tiedän, että tuolla kaavalla tulen tekemään toisenkin takin, kankaasta, jota en ole tuhonnut.

Tämän kankaan linkosin pilalle, kun en muistanut kääntää linkousta pienemmälle. Kankaaseen jäi lukuisia valkoisia raitoja. Hyvällä mielikuvituksella voi nähdä kankaan kulumisen vintage-tyyppisenä hienona vivahteena. Ei niin hyvällä mielikuvituksella takki näyttää kuluneelta ja väärin pestyltä.

Taskut tein eteen, mutta seuraavaan laitan kaavan mukaan sauman sisään. Nämä taskut näyttävät jotenkin hhhmm... kömpelöiltä.

Kankaasta tykkään. Samoin siitä, että tämän hetkinen lempparini, murrettu keltainen sopii mielestäni takin väreihin hyvin. 

Kangas: päällimmäinen kerros canvas-kangasta Eurokankaan palalaarista, tikkivuori Kangastukusta

Kaava: Moda 4/2004

hempeää talveen

Esikoiselle takki alkusyksyyn ja talven automatkoille. Oma makuni ei ole ollenkaan näin hempeä, mutta olen jo luovuttanut vahvatahtoisen nuoren tyylilyylin valinnoille. Turhaa tehdä vaatteita, jotka ei tule käyttöön.

Hihoissa pitää ehdottamasti olla kuminauhat tai resorit. Väri pitää olla mieleinen. Kolmanneksi kauluksen pitää olla lämmin. Tämä ei toteutunut. 

Kaavassa ei ollut vuoritusta, joten säätämiseksihän se meni. Vasta ommeltuani tajusin, kuinka homma olisi pitänyt tehdä, vetoketju olisi kuulunut laittaa hupunreunukseen asti. Tuulilistan osasin kuitenkin laittaa lämmittämään. Kaulukseen pitäisi vielä keksiä jokin mukava kiinnityssysteemi. Siihen asti mennään avoimella kauluksella ja kaulahuivilla.

Neuloin takin kaveriksi siksak kaulaliinan varastosta löytyneestä babymerinosta, joka on muinoin ostettu vauvan tossuihin, mutta lankaa ei vastasyntyneen tossuihin, kuten tiedätte, paljon mene.

Vuorikangas oli pienoinen pettymys, kun olin mieltänyt pohjavärin valkoiseksi, mutta se olikin sinisen harmaa. Kankaiden yhteensopivuudesta voidaan olla montaa mieltä, mutta takki oli saatava valmiiksi ja muita tikkivuoria ei ollut kotona, joten tällä mentiin.

Valmis takki on mielestäni kiva. Takkien ompeleminen on minusta kaikista kiitollisinta. Nyt työnalla on pitkästä pitkästä aikaa takki itsellekin.

Kankaat: vakosametti tiritom, vuorikangas kankastukku

kaava: hippy style toppatakki, ottobre 6/2009, koko 110 cm
kaulahuivi: perussiksak, silmukoita 20, lankana jokin baby merino

Eripari raitaa

Perussukat syksyyn tiimalasikantapäällä. Neuloessa mietin, että pidänkö väreistä, mutta sukkien valmistuttua huomasin, että tykkään kovasti. Langan raidoitus näytti olevan hyvinkin epäsäännöllistä, joten en edes yrittänyt etsiä samaa aloituskohtaa molempiin sukkiin. Mielestäni näissä väreissä sukkien epäsäännöllisyys ei haittaa.

Lanka Jawoll Magic oli minulle uusi tuttavuus. Neuloessa lanka ainakin käyttäytyi varsin mukavasti. Kestävyys nähdään käytön myötä.

Haluan, että kenkien alle laitettavat sukat ovat mielummin hieman kireät kuin löysät. Näissä menin kyllä aivan rajoille siinä, että onko kyseessä kireät vai liian pienet sukat. Voi olla, että tämä hieman lyhentää käyttöikää. Voihan sitä tietysti laittaa sukat pingottumaan ja katsoa tapahtuuko venymistä.

Pingottamisen olen viime aikoina tyystin unohtanut, vaikka takaraivossa onkin tietämys sen hyödyistä :-). Muutama kolmiohuivikin tuolla on odottanut yli vuoden vuoroaan. Minäkö laiska? Yritän ryhdistäytyä, koska kohta villahuiveille on totisesti käyttöä.

Tanssiaisbambeja

Pakkohan se minunkin oli saada ihkuihanaa bambikangasta. Vanhemmalla  tytölläni on yksi lempivaate ylitse muiden, jota hän kutsuu tanssiashameeksi hulmuavan helman vuoksi. Kyseessä on Marimekon trikoinen raitamekko. Ajattelin ompelevani jotakin samantapaista. Marimekon mekossa helman runsaus on saatu laskosten avulla, minä laitoin rypytyksen framilonilla.

Mekon tein siten, että Stripey trikoopuseron (ottobre 1/10) kaavasta otin hihat. etu- ja takakappaleet leikkasin poikki n. 16 cm päästä olalta mitattuna. Tämän jälkeen leikkasin niin leveät helmaosat kuin kankaasta sain. Hieman muokkasin kappaleita alaspäin leveneviksi.

Muuten olen tyytyväinen, mutta onnistuin saumuroimaan etukappaleen ryttyyn ja venyttämään sen muodottomaksi, joten etukappaleessa on keskellä kaari. Rytyn purkamisessa syntyneen pienen reiän paikkasin silkkinauharusetilla ja napilla.

Anoppi totesi tytön nähdessään eilen aamulla, että onpa sinulla hieno uusi yöpaita :-).

Minä nautin joka tapauksessa kauniin kankaan katselemisesta.

Pipo on tehty ihan mututuntumalla. Kangas on kaksinkerroin pyöristyskohtiin saakka, joten korvat pysyvät lämpiminä. 

toistoa

Jatkan itseni toistamista. Taas.

Keväällä tein samanlaisen paidan, mutta siitä tuli esikoiselle hieman liian kapoinen, joten suosiolla siirsin sen pienemmälle neidolle. Esikoinen kuitenkin tykkäsi mallista, joka minustakin on hieno ja mukava neuloa, joten uusi vain puikoille ilmojen vaihtuessa syksyisiksi. Ainoat muutokset ensimmäiseen versioon olivat taustavärissä ja hieman lisäsin silmukoita vartalo-osaan. Kauluksessa vain kaventelin, kunnes tuntui sopivalta. Poolokaulusta, kuten alkuperäisessä mallissa on, ei suostuta missään muodossa pukemaan päälle, enkä itsekään näe, että villainen poolokaulus suhteellisen tiukan haalarikauluksen alla tuntuisi kovin mukavalta.

Pusero neulotaan alhaalta ylöspäin, hihat suoraan pyörönä. Kainaloissa liitetään yhdeksi kappaleeksi.

malli: i heart you

lanka: sandness sisu

puikot: 3

silmäongelmia ja kaameita otoksia

Ensimmäiseksi anteeksipyyntö, että kuvat ovat pimeitä ja vaatteet epämääräisesti lattialla rutussa. Yritän ottaa sovituskuvat myöhemmin.

Ompelin neidoille uudet yökkärit. Isommalle mekkomallia ja pienemmälle pyjymaa. Materiaalina käytin omia vanhoja flanellisia yöpaitoja, jotka lojuivat laatikon pohjalla. Kankaat eivät näytä hyviltä, mutta ovat kuluneet ihanan pehmeiksi.

Punaruudullisen yöpaidan olen ostanut 15 vuotta sitten New Yorkista. Edessä oli napit alas asti, eivätkä ne milloinkaan pysyneet kiinni. Olisihan sitä voinut napinläpiä pienentääkin :-)

Vaaleanpunaisen lehmäpyjaman olen ostanut Citymarketista jossakin suuren suuressa hormonihäiriössä esikoisen syntymän jälkeen. Ajattelin sen toimivan hyvin lämpöisenä imetysajan vaatteena ja jonkun verran käytinkin. Painokuvio on huonolaatuinen ja paikoin kulunut pahasti.





Silmien tekeminen oli todella tuskaista, tai ei tekeminen, mutta jäljen katseleminen. Tytöille kelpasivat ja yöpuvuissa ei muille väliäkään. Harjoiteltavaa rittää, että saisi ilmeikkäät ja symmetriset silmät. Laiskana vain ompelin kirjontajalalla sinne tänne.

Aplikaatiokuvat: värityskuvia netistä

Kaava: paidoissa Polka dot-raglanpusero ottobre 1/08, housuissa Saimi jostakin Ottobresta.

Paidoista jätin halkiot pois, kun pääntiet mahtuivat muutenkin. Kanttasin resoreilla, jotta vähän vetää kasaan super avaraa pääntietä. Hihoihin lisäsin resorit. Housuihin jouduin laittamaan taakse lisävaraa kolmion muotoisella kaitaleella, kun ei muuten mene helposti vaipan yli. Samoin vyötärölle laitoin käännettävän resorin ja sisälle kuminauhan. Ja eihän mulla tietenkään ollut valkoista resoria riittävästi, joten mustaa jouduin ottamaan avuksi.

Fiilis: mukavinta on, että muistot vaatteiden hankinta-ajoista palasivat taas mieleen, kun kankaita leikkelin. Minulla tietyt vaatteet ovat tiettyjen aikakausien symboleita ja näillä vaatekappaleilla taisi olla aivan erityinen rooli. Varmaan siitä syystä halusinkin niistä tehdä tytöille yövaatteet, vaikka vanhempi sanoi, ettei tykkää punaruutuisesta kankaasta. Ponin kanssa kuitenkin suostuu käyttämään.