Neuloessani tätä neuletakkia päässäni soi useampaan kertaan älä koskaan ikinä kasva, pysy aina tuollaisena kuin nyt oot. Hieman siis alkuperäiset sanat mielessä muuttuivat. Jonkinlaista luopumisen tuskaa lapsista (töihin paluuseen liittyen) ja ahdistusta niin nopeasti kuluvasta ajasta on ilmassa. Tänä kesänä olen useamman kerran ihmetellyt aurinkorasvaa laittaessa perhostytölle, miten ne kädet voivatkin olla niin pitkät. Kasvaa ne, koko ajan. Kohta neuleiden tekemiseenkin menee kaksinkertainen aika.
Nyt niihin silmukoihin. Takki on aloitettu kaarrokeosan keskeltä tekemällä pitsikuvio ohuena "nauhana" ja sitten pomittu siitä ensin yläosan silmukat ja sitten alaosan silmukat. Mukava tehdä, kun oli paljon erilaisia työvaiheita ja vähän saumojen ompelua. En kyllä ole kovin vakuuttunut raglaneuleiden istuvuudesta lapsille, mutta varmaan en vain osaa tehdä sopivankokoisia.
Ohjeessa näköjään lukee, että kyseessä on kaarrokejakku.
Hieman vielä jäi väljäksi kaula-aukosta, mutta jos inspiroituisi, niin voisihan sitä virkata jonninmoisen lisätäytteen reunaan.
lanka: sandnes mandarin petit
ohje: moda 4/2010
napit: tikata
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti