Jotkut neuleet vain on saatava. Niin kävi, kun Ravelryssä näin tämän (rav. linkki) lasten villapaidan. Onneksi tyttökin tykkäsi sekä kuvasta että valmiista villapaidasta.
Lankana Sisu kolmosen puikoilla toiseksi pienin koko.
Huomasi, että on mennyt tovi kun viimeks on kirjoneuletta tehnyt. Pyöröpuikoilla vielä sujui suht koht hyvin, mutta sukkapuikoilla oli melkoista säätämistä kireyden kanssa.
Ohjetta en kovin hyvin noudattanut ja lisäys- ja kavennuskerrokset vaatisivat mielestäni säätämistä, jos/kun toisen teen. Kuviot olisi varsinkin kaarrokkessa kiva saada säilymään kokonaisina ja tämä onnistuisikin pienellä laskemisella. Laiskuuttani en lähtenyt sitä enää tekemään. Samoin kauluksesta tuli lörppö, mutta eipähän kutita/ahdista tyttöä, jota häiritsee kaikki epämukavuudet vaatteissa.
Paidasta tuli himpun verran liian pieni, mutta onneksi tyttöjä löytyy kahta kokoa. Syksyä varten täytyy tehdä sitten vähän isompi vanhemmalle neidolle.
Perhonen
Kerhon vappuhulinoihin piti tehdä naamiaispuku. Perhonen oli selvä valinta tytöltä, joka kutsuu itseään äidin perhostytöksi. Tähän asti olen tiedostanut omat rajani rautalangan käsittelyssä ja jättänyt kaikki rautalankanäpertelyt väliin pienoisia koruaskarteluja lukuunottamatta. Mutta mitä sitä ei lastensa eteen tekisi.
Perhosten siipiä neuvotaan tekemään juju-kirjassa ja taisi uudessa käsityölehdessäkin olla keijukaissiivet. Molemmissa rautalanka vain laitetaan paikalleen ja siistit siivet ovat valmiit. Joo-o. Ei täällä. Siivet venkoilee miten sattuu, vaikka miehenkin laitoin vääntelemään. Seuraavalla kerralla mietitään niitä prinsessa tai peikkopukuja, joihin ei tarvitse vääntää muuta kuin luovuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti