Hearts hearts

Jotkut neuleet vain on saatava. Niin kävi, kun Ravelryssä näin tämän (rav. linkki) lasten villapaidan. Onneksi tyttökin tykkäsi sekä kuvasta että valmiista villapaidasta.

Lankana Sisu kolmosen puikoilla toiseksi pienin koko.
Huomasi, että on mennyt tovi kun viimeks on kirjoneuletta tehnyt. Pyöröpuikoilla vielä sujui suht koht hyvin, mutta sukkapuikoilla oli melkoista säätämistä kireyden kanssa.
Ohjetta en kovin hyvin noudattanut ja lisäys- ja kavennuskerrokset vaatisivat mielestäni säätämistä, jos/kun toisen teen. Kuviot olisi varsinkin kaarrokkessa kiva saada säilymään kokonaisina ja tämä onnistuisikin pienellä laskemisella. Laiskuuttani en lähtenyt sitä enää tekemään. Samoin kauluksesta tuli lörppö, mutta eipähän kutita/ahdista tyttöä, jota häiritsee kaikki epämukavuudet vaatteissa. 
Paidasta tuli himpun verran liian pieni, mutta onneksi tyttöjä löytyy kahta kokoa. Syksyä varten täytyy tehdä sitten vähän isompi vanhemmalle neidolle.


Perhonen

Kerhon vappuhulinoihin piti tehdä naamiaispuku. Perhonen oli selvä valinta tytöltä, joka kutsuu itseään äidin perhostytöksi. Tähän asti olen tiedostanut omat rajani rautalangan käsittelyssä ja jättänyt kaikki rautalankanäpertelyt väliin pienoisia koruaskarteluja lukuunottamatta. Mutta mitä sitä ei lastensa eteen tekisi.
Perhosten siipiä neuvotaan tekemään juju-kirjassa ja taisi uudessa käsityölehdessäkin olla keijukaissiivet. Molemmissa rautalanka vain laitetaan paikalleen ja siistit siivet ovat valmiit. Joo-o. Ei täällä. Siivet venkoilee miten sattuu, vaikka miehenkin laitoin vääntelemään. Seuraavalla kerralla mietitään niitä prinsessa tai peikkopukuja, joihin ei tarvitse vääntää muuta kuin luovuutta.

Onko näkynyt?

Mihin se meni ja mistä se tuli? Energia nimittäin. Tuntuu, että kaikki aika ja tarmo menee kotona pinojen siirtämisestä paikasta toiseen. Kevätaurinko paljasti PALJON likaa ja lokaa. Pikkuhiljaa olen yrittänyt siivoilla. Käsityöt olleet yhtä pikkuhiljaa vaiheessa. Silmukka silloin, toinen tällöin.

Muutama pipo kuitenkin valmistui viime viikonloppuna veljen tytöille Mikunlokin hyvällä ohjeella . Neidit saivat itse valita kankaat ja minä toteutin. Pöölöhattu on tosi lörppä, mutta toiveessa oli, että takahiipan pitää olla piiiiiitkä. Pipojen ompelu on kyllä mukavaa ja palkitsevaa, kun valmista tulee hetkessä.

Mato itselle

Pikaisesti kävin Menitassa muutama viikko sitten hakemassa lankoja. Oli muutama minuutti aikaa ja nappasin nopeasti sen kummemmin ajattelematta pari kerää kivan väristä lankaa omaa kevätpipoa varten. Jo aiemmin olin päättänyt, että neulon itselleni WURM :n (ravelry linkki).

Neuloessa oli usko kovalla koetuksella, että hatusta tulisi sopiva, tai että ikinä sitä käyttäisin. Sitkeästi jatkoin loppuun saakka ja nyt tykkään isolla Teellä. Vasta sovittaessani valmista hattua, paljastui minulle hatun nerokkuus. Pöydällä hattu näyttää kaikkea muuta kuin kivan näköiseltä. Tykkään, että hattua voi muunnella päässä eri malliseksi. Langan paksuus vain mietityttää, voi olla jo viikonloppuna liian kuuma :)

Lisää kuvateksti

Lennä lennä leppäkerttu

Kevättakki pienemmälle vanhoista sammareistani koossa 92 cm. Oranssi vakosametti Myllymuksuilta, samoin retrovetoketju. Hupun vuorena Iinulta tilattu pallokangas.

Kaava chokolate drops-hupparitakki Ottobre 4/09 kevyin muokkauksin. Vuorena on mikrofleece. Kotoa löytyi vain valkoisena riittävän paljon. Jos vielä olisin jaksanut edes hihat vuorittaa vuorikankaalla, niin pukeminen olisi käynyt hieman helpommin.



Leppäkertut toimivat taskuina



Taakse lensi lintunen. Kyllä tuo aplikaatioiden tekeminen vaatisi minulta jatkuvaa ylläpitoharjoittelua, varsinkin kun niiden purkaminen on tuskaista. Muutenkin takkia tehdessä huomasi, että ompelukone on saanut olla rauhassa viimeisen puoli vuotta. Onnistuin ompelemaan koneella sormeeni. Siihen nähden olen lopputulokseen tyytyväinen. Kyllä tuolla takilla ainakin kevät mennään.   

aurinkoa päähän ja sormille

Keltainen setti keväälle. Katsotaan ehdinkö käyttää ennen kuin säät lämpenevät niin, ettei hattua ja sormikkaita enää tarvitse. Tänään ainakin kävelin jo kerholta kotiin paljain päin ja käsin. Ihana aurinko ja lämpö. Pihatien jäät ovat muuttuneet päivässä sohjoksi.

Hattu on muokattu Slouchy lacen pohjalta. Lankana florica kaksinkerroin, puikot nelosen. Toivottavasti keltainen kausi jatkuu ensi syksynäkin.

Sormikkaiden neulomiseen minulla on valtava kynnys. Nämä ovat toiset neverever aloittamani. Toisaalta neuloinhan viitisen vuotta sitten ensimmäisen sukkaparini. Ehkä mulla on kohta mukava kokoelma erivärisiä ja paksuisia hanskojakin. Häitäinen luonteeni kostautui himpun verran liian lyhyinä sormina, mutta ei onneksi käytössä ole haitannut.



Apulainen halusi osallistua kuvaamiseen



Malli: Knotty

Lanka: Florica

Puikot: 2.5

Iloa ja energiaa kaikille!

VÄRIÄ

Kevään tullen koti kaipaa väriä. Uusi pöytäliina ja hieman pääsiäisherkkuja: silmille ja suulle. Meillä on yläkerran remontti meneillään, myös sinne tulee molempiin huoneisiin pienet väripiristeet, joista vinokuva (raidat oikeasti suorassa, rajaus tekee tepposet).

Puikoilla on monta keskeneräistä työtä, mutta väriä on saatava myös käsille, jotta uutta työtä vain alkuun. Valmiit esille toivottavasti alkuviikosta :)