Välitöitä

Lankana oli ihanaakin ihanampi Tosh Merino light Titityystä. Tykkäsin väristä, langan pehmeydestä, neulottavuudesta, keveydestä. Tästä on pakko saada neuletakki kesäksi. Vaaleansininen. Malli on vielä hakusessa.

Pingottaessa en tiennyt, miten saisin ulkoreunasta nätin. Päätin tehdä epäsymmetrisen aaltokuvion, vaikkei se ohjeeseen kuulunutkaan. Näin jälkikäteen ajatellen uloin reuna olisi varmasti kannattanut pingottaa vain kohtaan ennen viimeistä lisäyskerrosta. 

Koko on makuuni nafti, mutta kerällinen meni, eikä enempää ollut.

Ohje: Citron, knitty

Lanka: Tosh merino light, väri ginger, 1 kerä

Pussukka

Peruspussukka itselle entisen nuhjaantuneen tilalle. Nokasta huomaa laiskuuteni, kuka sitä nyt viitsisi alalankaa vaihtaa ;)

Tähtipöksy

Lähes perushousut. Ihme tapahtui ja meidän prinsessa sanoi tahtovansa housut. Luetteli jopa monta väriä, joissa housut haluaisi. Onneksi olin hieman skeptinen ja tein vain yhdet. Ja hyllyssähän ne ovat seisoneet jo tovin.

Polvien tähdet ovat symmetriset. Ilmeisesti lapseni jalat eivät ;)

Velour on varmaankin Fabriinasta.

Kaava tietenkin ottobresta. Jujuna lahkeet ovat polvista alaspäin rypytetty. Minä tein sen framilonin avulla. Tykkään mallista. Kasvuvaraa sen verran, että menee vielä syksyllä, mikäli sikäli housuja jo silloin käytettäisiin.   



turquoise

Turkoosi on ollut pitkään yksi lemppareistani. Tytöille olen alkuvuodesta tehnyt muutaman vaatteen siitä väristä. Kumpikin suostuvat käyttämään. Valikoidusti. Itse yhdistellen.

Toiset Anemonet (ottobre 4/09), samanlaisina. Tykkään mallista kovasti. Harvoin tytöt suostuvat yhtäaikaa laittamaan samanlaisia vaatteita. Nopeuttaa kummasti ompelua, kun tekee sarjatyönä. Pituutta lisäsin niin paljon kuin kangas antoi myöten, muistaakseni n. 15 cm.

Kaitalehame "omalla" kaavalla. Vyötäröllä pelkkä resori. Kangas vanhoista sammareistani, jotka on Barcelonasta ostettu kymmenisen vuotta sitten.

Siilitunika/-mekko. Peruspaidan kaavasta muokattuna. Kun aoin tekemään, kysyin, että tykkääkö neiti tästä. Silloin vastaus oli kyllä, mutta tämän sovituskuvan lisäksi, vielä ei ole kertaakaan päälle kelpuutettu. Kokonsa puolesta menee onneksi vielä ensi talvenakin.





Psykedeelisiä unia

Vanhemmalle yöpaita. En todellakaan tiedä, missä mielenhäiriössä olen tämän kankaan Eurokankaan palalaarista napannut. Esikoinen taisi haluta joskus sateenkaarivaatteita ja siihen ajattelin tämän sopivan. Onneksi kelpasi yöpaidaksi.

Kaavana Tilda-trikoomekko (ottobre 6/07), helmasta pidennetty reilusti. Kaulus ja hihansuut laiskasti vain käännetty.





Eteen kukkanauhaa, jotta erottaa miten päin puetaan päälle. Kasvuvaraa riittää ja saamme nauttia tästä väri-iloittelusta vielä pitkään.

Välillä niin harmittaa, ettei voi toista pukea mieleisiinsä vaatteisiin, mutta hyvähän se on, että edes jotkut tekemäni kelpaavat. Samoin väriyhdistelyt, joita neiti harrastaa pistävät välillä silmään. Päiväkotiaamuina ei vain aina ole aikaa alkaa rauhanneuvotteluihin. Illalla valitut eivät enää aamulla kelpaa, kokeiltu on.

Pienet on mullakin murheet, onneksi.

Talven hattumuoti

Tämän talven hatut. Yritin kerrankin ottaa sovituskuvia ja palkkiotkin oli neuvoteltu. Silti homma oli hampaidenkiristystä. Ihailen, miten muut saa hyviä kuvia paikallaan olevista lapsista haluamallaan hetkellä.

Meillä on lapset mukavuudenhaluisia, eivätkä tykkää kylmästä leuasta, joten kypärämallit ovat ainoat, jotka päähän kelpuutetaan.

Paksut kypärät kuvilla. Neidit sai valita kuvat ja värit, oravan kanssa vähän nikottelin. Valmista piti saada illassa, joten kuvat on sen vuoksi hyvin yksinkertaiset. Päällä velour ja alla fleece. Lapset eivät ole valittaneet muusta kuin kylmästä nenästä kovillakaan pakkasilla. Esikoinen toivoi viime vuoden joululahjaksi nenänlämmitintä ja kiltimpää äitä :) Kumpikaan toive ei ole toistaiseksi toteutunut.

Kypärähattu hupun tai villahatun alle kuopukselle. Kaava on otettu vanhasta hyväksi todetusta hatusta. Hattu on tehty kaksinkertaisesta merinovillasta. Tarkenee hyvin tuiskussa tämä hupun alla tai sitten on paukkupakkasilla pidetty viime syksynä neulottua herttahattua tämän päällä.

Esikoiselle tein Ottobren Muraveinik-kaavalla siilihatun. Alkutalvesta olikin kovassa käytössä, mutta pakkasten tultua pitää olla päähine, jonne leuan saa kokonaan suojaan.

Toivottavasti tulevina vuosina muistan, että vuorin pitää olla hieman päällisosaa pienempi. Tänä vuonna se ei vielä edennyt huomiosta käytäntöön. Toisaalta leikkelen kankaatkin vähän sinnepäin, joten puolen sentin eron saaminen on luultavammin mulle utopiaa. 

Huovutettu hattu. Lankana fritidsgarn. Mariannekarkki. Äiti tykkää, lapset ei niinkään.  

Ylimmässä kuvassa näkyy toinen samanlainen, siinä lankana on huopanen. Se huopui meille liian pieneksi. Ei auttanut, vaikka miehen kanssa rystyset valkosina venytettiin. Menisi varmaan 1-vuotiaalle.