19.7.2011

kassialma iskee

Hetkeksi jäin jo koukkuun kassien tekemiseen, kunnes aloin itse kehittelemään laukkua. Idea ja visio olivat loistavat, mutta toteutus heikompi.

Ensin buttercupbag, johon löytyy linkistä ilmaiskaava. Mukava tehdä. Pikkukassiin sai hyvin kulumaan kangasjäämiä. Kaikki tarpeellinen ja pikkuneidin varavaatteetkin mahtuvat juuri ja juuri mukaan.




Kangas on Eurokankaan palalaarista ja siinä on pieniä värivirheitä, mutta minua ne eivät haittaa.



Sitten itse visioima pyöreälaukku. Laukku olisi ehdottamasti tarvinnut jykevämpää koviketta, jotta muoto olisi säilynyt. En tosin tiedä, olisiko sekään auttanut, kun siitä tuli vähän liian iso. Melkoista säätämistä, kun leikkaa vain osat summamutikassa, ilman mittaamista. Uskoisin, että ristiretkeni designerin rooliin jäi hyvin lyhyeksi ja jatkossa maksan mielelläni valmiista kaavoista. 




Kangas on aitoa retroa vanhempien kodin peruja. Toiminut koristetyynyn päällisenä.
Hihna on valmiina ostettu toiseen projektiin, joka ei saanut projektipäällikön siunausta ja jäi toteutumatta.

Nyt pakkaamaan. Puola odottaa.

viimeinen pari uunista ulos

Punahilkat käytettiin loppuun, mikäli kuosi ei enää ensi kesänä miellyttäisikään. Kangasta riitti vielä näihn mekkoihin ja yhteen neliöpipoon, josta ei ole kuvaa.

Tini vanhemmalle koossa 110/116. Mieleinen on heiluvan helmansa ansiosta. Keltainen trikoo Ikasyrilta, kuten punahilkka-kangaskin.



Nuoremmalle mekko omalla kaavalla/kaavattomuudella. (Hiha- ja pääaukkoihin mallailin neuvoa-antavasti etanamekkoa). Tuosta oman kaavan käsitteestä voisi kirjoittaa rivin, jos toisenkin. Pääaukosta tuli o- ja v-aukkojen välimuoto, ei kovin onnistunut sellainen.



Vielä itselle kesämekko, jonka tein jo alkukesästä. Jäänyt vain laittamatta tänne. Tämä tehty laittamalla lempitrikoomekko kankaan päälle. Yksivärinen mekko vaati trikookukan koristeeksi.
Kangas Lasten metsolalta.

Tässä varmaankin oli tämän kesän vaatteet. Muutamalla mekolla neidit ovat kesän tähän asti viettäneet. Esikoisella lemppari on ollut Me and I:n turkoosiperhosmekko viime vuodelta, etanamekko on ollut toinen jatkuvassa käytössä ollut vaate. Nuorempi kelpuuttaa kaikki trikoiset mekot, puuvillaiset riisutaan heti pois.

Nyt lomalle ja sitten ajatukset ja tekemiset ovatkin jo syksyssä :) Vaikka intiaanikesäkin maistuisi.

12.7.2011

ei uutta taivaan alla

Kesän tuotoksia. Kolmen konstin mekko ja hattu tutulla kaavalla.




Pakkohan se minunkin oli kokeilla tuota mekon kaavaa, kun kaikki ovat sitä hehkuttaneet. Minut se jätti kylmäksi. Minulle mekon sielunelämä ei auennut, ei ainakaan tuollaisena hihallisena versiona. (Kuvia katsoessa kyllä mietin, että solmiamisnauhat taisivat olla aivan liian löysällä, mutta kun ne oli pitkät muutenkin...) 
Kankaan leikkasin muiden jo nukkuessa, joten muut kankaat olivat saavuttamattomissa. Mekko olisi mielestäni ehdottamasti tarvinnut toista, eri kangasta helmaan ja hihoihin. Lisäksi solmiamisnauhaksi laitoin tavallista kanttinauhaa, johon ompelin monipistosiksakin aaltoilemaan laidasta laitaan. Liian jykevä kankaan keveyteen nähden. Kaikesta oppii.


Hatun tein hyväksi havaitulla kaavalla. Päässä on sateessa, auringossa, ulkona ja sisällä. Ilmeisen mieleinen. Aikaisemmin olen lisännyt hattuihin aina nauhat ja alkuun tyttö niiden perään kyselin, mutta ihmeen hyvin on pysynyt päässä, vaikka pientä väljyyttä jäikin. Vuoreksi laitoin todella pehmeäksi kulunutta aluslakanaa, jonka olen saanut suunnilleen 25 vuotta sitten.

Kangas oli aivan ihanaa hellemekkoihin. Ohuen ohutta puuvillaa. Tytön lempiväriä perhoskuosilla. Meillä tyttöjen, varsinkin perhostytön kevään/kesän väri on ollut Aniliini isolla Aalla.

mekon kaava: kolmen konstin mekko, koko 110 cm, ottobre 3/2009
hatun kaava: Sunny Field kesälierikko, Ottobre 3/2010
kangas: eurokankaasta


Risto syksyyn




Tytölle tein 4-vuotis lahjaksi uuden hupparin. Mieleisiä huppareita ei ole kuin yksi ja harmistus on suuri, kun se on pesussa. Ja niin on usein, koska se on keltainen ja meillä ulkoillessa saa ja pitää kaivaa hiekkaa, kiivetä puuhun ja kieriä nurmikkokumpareita alas.

Tehdessä mietin ottobren antamia nimiä kaavoilleen ja sitä miten kuosituksella vaatteista saa eriluonteisia, sama kaava sopii hyvin tytölle tai pojalle, kunhan valitsee kankaat ja yksityiskohdat vaatteen käyttäjän mukaan. Ottobressa en kuitenkaan muista nähneeni tällaistä. Aina kaava on ollut joko tytölle tai pojalle, oikaiskaa jos olen väärässä :).
En tiedä, mitä perhostyttö miettisi Risto-hupparista, mutta toisaalta enhän minä muidenkaan vaatteiden kohdalla painota kaavan nimeä. Ongelma on siis vain minun. Olenhan tähän asti toivonut voivani pukea lapset suhteellisen sukupuoli neutraaleihin väreihin ja vaatteisiin. No, miinkäs se on johtanut. Perhostyttö, juuri 4-vuotta täyttänyt, ei suostu käyttämään housuja ja se lempiväri tuli lienee selväksi jo edellä.

Tässä kuitenkin jatkoin mielestäni neutraalia linjaa. Hupparin väritys käy minusta sekä tytölle että pojalle. Taskuista pidin erityisesti. Hupun tein eri tavalla kuin ohjeessa, ilman vinonauhaa. 


Kankaat: koira neulos murulta, punainen trikoo lienee myllymuksuilta, resori eurokankaasta
kaava: Risto vetoketujuhuppari, koko 110 cm, ottobre 4/08  

6.7.2011

Lahjuksia


Veljen tytölle 8-vuotis lahjaksi tein toiveesta farkkushortsit. Keväällä hän etsi sopivia kaupasta, mutta oikea koko oli loppunut. Mieleiset olivat, laittoi heti juhlissa päälleen. Siinä sitä kiitosta kylliksi.




malli: color splash shortsihaalari, ottobre 3/11
koko: 146 cm
kangas: ohutta farkkukangasta eurokankaasta
napit: tikata


Bröötsi

Angry birds taipui synttärisankarin suussa bröötsiksi. Hoki Itiksessä shoppailureissullamme koko ajan bröötsiä. Joten pakkohan tädin oli tarttua virkkuukoukkuun. Kuinka possun näköinen malli on, jääköön jokaisen omaan harkintaan. 

lanka: patalapuista jäänyttä Schachenmayr Catania.

5.7.2011

Älä koskaan ikinä kasva


Neuloessani tätä neuletakkia päässäni soi useampaan kertaan älä koskaan ikinä kasva, pysy aina tuollaisena kuin nyt oot. Hieman siis alkuperäiset sanat mielessä muuttuivat. Jonkinlaista luopumisen tuskaa lapsista (töihin paluuseen liittyen) ja ahdistusta niin nopeasti kuluvasta ajasta on ilmassa. Tänä kesänä olen useamman kerran ihmetellyt aurinkorasvaa laittaessa perhostytölle, miten ne kädet voivatkin olla niin pitkät. Kasvaa ne, koko ajan. Kohta neuleiden tekemiseenkin menee kaksinkertainen aika.

Nyt niihin silmukoihin. Takki on aloitettu kaarrokeosan keskeltä tekemällä pitsikuvio ohuena "nauhana" ja sitten pomittu siitä ensin yläosan silmukat ja sitten alaosan silmukat. Mukava tehdä, kun oli paljon erilaisia työvaiheita ja vähän saumojen ompelua. En kyllä ole kovin vakuuttunut raglaneuleiden istuvuudesta lapsille, mutta varmaan en vain osaa tehdä sopivankokoisia.
Ohjeessa näköjään lukee, että kyseessä on kaarrokejakku.

Hieman vielä jäi väljäksi kaula-aukosta, mutta jos inspiroituisi, niin voisihan sitä virkata jonninmoisen lisätäytteen reunaan.



lanka: sandnes mandarin petit
ohje: moda 4/2010
napit: tikata

3.7.2011

Burkina faso


Mies luuli, että olin etsinyt arkistojen aarteen päälleni, kun pyysin ottamaan kuvan uudesta kesämekostani. E-hei. Minä kun luulin olevani varsin muodikas, valtasivathan kukkamekot kaupat keväällä.
Tässä ei "kesä"kilot erotu, varsinainen kaapu. Ihanan viileä vaate helteellä. Kangas oli heräteostos, halpaa ja kiva kuosi. Rantamekkoainesta.
Helppo ja nopea tehdä. Kaavassa oli taskut, mutta ne jätin mielestäni tarpeettomina (lue: laiskuuttani ;)) pois.




Kangas: Viskoosia Eurokankaasta
Kaava: Moda 3/2008